Huono ilmanvaihto aiheuttaa vahinkoa
Sisäilman laadulla on tärkeä merkitys hyvinvointiimme, sillä vietämme yli 90% ajastamme sisätiloissa.
Huonoon sisäilmaan reagoidaan kuitenkin usein hitaasti.
Miksi ilmanvaihto ei toimi?
Huono sisäilma voi oireilla esimerkiksi hengitysteiden ärsytyksenä, tukkoisuutena, silmien ärsytysoireina, infektiokierteinä ja päänsärkynä. Syitä toimimattomalle ilmanvaihdolle voi olla monia. Painovoimaisessa ja koneellisen poiston järjestelmissä yleisin puute löytyy puutteellisesta korvausilmanvaihdosta. Korvausilmaventtiilit puuttuvat tai niitä on asennettu asunnon kokoon suhteutettuna riittämätön määrä. Toisinaan korvausilmaventtiilit on myös tukittu vedon tunteen, energian säästön tavoittelun tai meluhaittojen takia. Joskus kyse taas saattaa olla rakennusvirheestä, jolloin korvausilmalle ei ole suunniteltu toimivia reittejä tai ne on väärin mitoitettu. Myös harhaluulo siitä, että ilma vaihtuu luonnollisesti esimerkiksi ikkunanpielistä tiivisteitä poistamalla pitää edelleen vahvasti pintansa.
Ongelma korostuu etenkin vanhemmissa asuintaloissa, joissa on koneellinen poistoilmanvaihto. Kun korvausilmaventtiillejä ei ole tai ne ovat mitoitettu alakanttiin, ne eivät kykene vastaamaan asuntojen poistoilmamäärään ja asuntoihin syntyy alipaine. Korvausilmaventtiilien sijaan ilma tunkeutuu alipaineen vetämänä asuntoihin epäpuhtaita reittejä tuoden sisäilmaan haitallisia epäpuhtauksia. Yleisimpiä reittejä ovat mm. rakenteiden epätiiviit liitoskohdat, ovien ja ikkunoiden raot, viemärit yms. Rakennusten liian suuri alipaine on yksi merkittävimmistä sisäilmaongelmien aiheuttajista.
Kun ilmanvaihto ei toimi nousee myös asunnon ilmankosteus usein liian korkeaksi. Liian runsaan ilmankosteuden voi sisätiloissa havaita kosteuden tiivistymisenä ikkunoiden ja muiden kylmien pintojen pinnoille. Liian korkea ilmankosteus nostaa lämmityskuluja ja voi pahimmassa tapauksessa tiivistyä rakenteiden sisään aiheuttaen vakavia ongelmia sekä kiinteistölle että sen asukkaille.
Puutteellinen ilmanvaihto aiheuttaa monenlaisia ongelmia
- Tunkkainen, hapettomalta tuntuva sisäilma
- Erilaiset terveysoireet
- Kerrostaloissa hajuhaitat asuntojen välillä, kun alipaineen vuoksi ilma kulkeutuu asuntoihin rappukäytävästä ja viereisistä asunnoista
- Ovet ja ikkunat ovat raskaita avattavia
- Asunnossa tuntuu vetoa ilman vuotaessa hallitsemattomasti rakenteiden vuotokohdista
- Ilmavuotojen mukana sisäilmaan kulkeutuu terveydelle haitallisia epäpuhtauksia rakenteista, maaperän mikrobeja ja radonia
- Sisäilman hiilidioksidipitoisuuden nousu aiheuttaa asukkaille väsymystä, keskittymiskyvyn puutetta sekä päänsärkyä
- Kosteuden tiivistyminen kylmiiin pintoihin kuten ikkunoihin ja pahimmassa tapauksessa rakenteiden sisään
Hiilidioksidipitoisuus kertoo nopeasti sisäilman laadusta
Sisäilman kohonnut hiilidioksidipitoisuus kertoo puutteellisesta ilmanvaihdosta. Hiilidioksidin ensisijainen lähde sisätiloissa on ihminen ja lemmikkieläimet, jotka tuottavat sitä hengityksensä kautta. Sisäilman hiilidioksipitoisuus onkin hyvä mittari, kun tarkastellaan ilmanvaihdon riittävyyttä. Sisäilman hiilidioksidipitoisuus saattaa kohota korkeaksi esimerkiksi asuinhuoneiston makuuhuoneessa yön aikana mikäli riittävästä ilmanvaihdosta ei ole huolehdittu. Sisäilman liian korkea hiilidioksidipitoisuus ilmenee mm. tunkkaisena sisäilmana ja sen saattaa tuntea väsymyksenä, päänsärkynä tai keskittymiskyvyn puutteena. Myös huonot yöunet voivat johtua makuuhuoneen liian korkeasta hiilidioksidipitoisuudesta.
Hiilidioksidi on eräs niistä harvoista sisäilman epäpuhtauksista, joiden enimmäispitoisuudesta on Suomessa tehty viranomaispäätös. Tyydyttävänän sisäilman taso on säädetty alle 1500 ppm. Mikäli pitoisuus ylitttää terveydensuojelulain vaatimukset, ei tila ei sovellu asumiskäyttöön ilman korjaavia toimepiteitä.
